Reviews

​

Kuopion kaupunginorkesterin torstaikonsertin ohjelmistossa oli kiinnostavia täkyjä, ja yleisöä olikin saapunut varsin mukavasti paikalle. Illan solistina soitti viime vuoden Maj Lind -pianokilpailun voittaja Piotr Pawlak, pääteoksena kuultiin Johan Svendsenin upea toinen sinfonia, ja kun alkusoittokaan ei ollut taidemusiikkikonserttien soittolistan kärkitavaraa, nousi yleisön mielenkiinto ja innostus huippuunsa.

Rasilaisen johtamistavassa on merkittävää se, että keskiössä ei vaikuta olevan kapellimestarin esiintyminen yleisölle, vaan soittajien tukeminen omassa tehtävässään.

​

Vasta 24-vuotiaan Piotr Pawlakin soitossa on runollisuutta, teknistä taituruutta ja laajojen muotojen hallintaa – oikeastaan kaikkia niitä elementtejä mitä suurten romanttisten pianokonserttojen solistilta vaaditaan. Ja kun kapellimestari Ari Rasilainen vielä vähäeleisellä, mutta tarkalla johtamistyylillään sai orkesterin hienosti mukaan elämään pianistin kanssa teoksen tunnelmia ja taitteita, oli vakuuttava tulkinta tutusta Sergei RahmaninovinPianokonsertosta nro 2 c-molli valmis. Yleisö palkitsi hienon esityksen kuopiolaisittain harvinaisella tavalla, antaen muusikoille aplodit seisaaltaan.

​

Konsertin avannut belgialaissäveltäjä Guillaume Lekeun Adagio jousiorkesterilleon intohimoinen, vahvan wagneriaaninen teos, joka tulvii romanttista melankoliaa. Orkesterin jousisto teki varsin tarkkaa ja soinnikasta työtä.

​

Illan sinfonia, Svendsenin Sinfonia nro 2 B-duuri op. 15 oli hienosti rakennettu päätös konsertille. Teos on soinut Suomessa jo 1886 – Svendsen ja helsinkiläinen orkesterinjohtaja Robert Kajanus olivat näet ystäviä – mutta ihmeellisesti sitä on onnistunut välttämään vuosien varrella kuulemasta, vaikka kyseessä on musiikillisesti erinomaisen monipuolinen ja hyvin sävelletty ja orkestroitu teos. Orkesteri soitti antaumuksellisesti; pienet maukkaat yksityiskohdat, jotka antoivat muistikuvia norjalaisesta pelimannimusiikista, pääsivät ansaitusti esiin.

​

Ari Rasilainen on vieraillut ennenkin Kuopiossa, mutta aikaa on kulunut vierailujen välillä. Rasilaisen johtamistavassa on merkittävää se, että keskiössä ei vaikuta olevan kapellimestarin esiintyminen yleisölle, vaan soittajien tukeminen omassa tehtävässään. Saksassa professorina toimiva kapellimestari sai orkesterista esiin haluamiaan sävyjä ajoittain varsin pienieleisestikin.

​

En usko, että soittajatkaan pahastuisivat, jos vierailukutsuja orkesteria johtamaan lähetettäisiin useammin – yleisökin reagoi varsin innostuneesti Svendsenin sinfonian päätyttyä.

​

Arvio: Jussi Mattila

Ari Rasilainen convinces me now as much as he did before, and we already said it then that Rasilainen is a name to retain for the future, he is a great conductor capable of giving his best in such a beautiful and original music by Atterberg.

​

This Is a major symphony, admirable and inspiring which confirms the complete cycle of Symphonies conducted by Rasilainen as a real revelation, and as a truly event in the recording world. Wenhope we will continue to complete this cycle.”

​

Review by Josep Pascual

Ari Rasilainen managed to capture the dramatic essence without undue exaggeration. During Abril’s peace his gesture were more modest but as the concert proceeded he almost began to dance. His communication with the orchestra was fluent waving his fingers for tremolo. This gentle giant, who looks twice his size on a platform, may not take himself too seriously but his music is another story.

In the second half, it was time for the Turku Philharmonics to take center-stage with Robert Schumann’s Fourth Symphony. Considered as one of Schumann’s most innovative symphonies, it was completed in 1841 but was revised in 1851 with the help of Schumann’s wife Clara, and finally premiered in 1882. Along with two flutes, oboes and clarinets, this “musical fantasy” includes a large brass section for its time. It was one of the most powerful experiences in a long time, especially the mixture of singing melodies and powerful brass attacks that could take your breath away. This was an evening to remember.

On November 4th the brilliant Presidential Symphony Orchestra performed the Piano Concerto No. 1, one of the well-known works of Ahmed Adnan Saygun,  under the direction of Finnish conductor Ari Rasilainen. During his long career, Rasilainen has gathered himself a highly regarded reputation, and he is known as a charismatic and professional conductor. Rasilainen has found himself a musical base within Germany, where he has worked for many years as a conductor and as a professor of conducting. During the enchanting concert in Ankara, the Orchestra accompanied talented soloist Gulsin Onay, a leading and captivating Turkish concert pianist.

The Finnish conductor Ari Rasilainen and the Lower Saxony State Orchestra present rarely performed treasures from Jean Sibelius’ extensive oeuvre and create a concert event for the eyes and ears together with video artist Tal Rosner.

​

The musical range spans from Sibelius' first symphonic poem En Saga (op.9) to the dramatic Night Ride and Sunrise (op.55). In between there are other pearls like Scene with Cranes from the incidental music Kuolema (Death); the rousing Ballade from the incidental music of King Kristian II; the mythical Swan of Tuonela, which orbits the dead island Tuonela in the Kalevala, with a famous solo for English horn; as well as two works for soprano and orchestra: the early Arioso (op. 3) and the later tone poem Luonnotar (op. 70) about the origin of the stars from the womb of the heavenly daughter of the same name.